Kesäloma loppui ja arki alkoi, mutta vielä palaan viikonloppuun ja Facesiin. Sunnuntai oli tosiaan sään puolesta ankea päivä. Vettä satoi lähes koko päivä kunnolla ja oli kylmäkin. Blääh. Ei sateen pitäisi tietenkään antaa häiritä yhtään, mutta kyllä se vaan häiritsi. Ensi vuonna aurinkoinen sunnuntaipäivä kiitos!

Sunnuntaina tutustuin Roots-kylään. En ole siellä aiempina vuosina käynyt ollenkaan, koska bäkkäri, jossa työskentelin, oli ihan alueen toisella reunalla. Melkoisen kiinnostava paikka! Kylässä oli monta tiipiitä, joissa mm. sai erilaisia luontaishoitoja tai opeteltiin kurkkulaulamista. Yhdessä tiipiissä esiintyi Rosanja, gipsy-karakteritanssin ja aikuisbaletin opettaja. Rosanja tanssi herkästi ja tunteella pari mustalaistanssia. Kuvaa en tähän yhteyteen valitettavasti voi laittaa, koska Rosanja ei halunnut kuvattavan esitystään. Pistänpä sen sijaan kuvan Kuorijat-performanssista tai sen lopputuloksesta, kun Sarvipäät eli kuvataiteilija Katja Luoto ja kuvataiteilija, animaatio-ohjaaja Anne Savitie olivat kuorineet parin tunnin ajan punajuuria Roots-kylän aukiolla.

Samaan aikaan esityksen kanssa olisi Rantalavalla ollut katusoiton SM-finaali. Olisin halunnut nähdä senkin, mutta aina ei voi voittaa… Myös Ari Sardarin järjestämä perinteinen Rauhankonsertti jäi lopulta väliin, kun kirjoittelin blogia samaan aikaan. Ei sitä näköjään ehdi kaikkialle vaikka mitä tekisi. Rottala jäi myös väliin kokonaan. Siellä oli kuulemma viihtyisän näköinen Lounge oleilua varten ja runoesityksiä. Haluan ostaa lisää tunteja vuorokauteen!

Festarin pari viimeistä tuntia vietin alueella 3-vuotiaan poikani kanssa, joka viime vuotta muistellen kyseli, missä on iso keinu, kettuesitys ja lasten teltta. Kävimme Small Facesissa, mutta emme tällä kertaa kumpikaan innostuneet kylmissämme jäämään sinne kovin pitkäksi aikaa. Ehkä olimme poikkeuksia, koska kyllä alueella oli paljon lapsia vanhempineen askartelemassa tai katsomassa esityksiä. Ihan mahtava juttu joka tapauksessa, että lapsia on erityisesti ajateltu festaria suunniteltaessa. Parina vuotena lapsiperheille on lisäksi ollut oma leirintäalue, joka on rauhoitettu muulta ördäykseltä. Tätä ideaa kuulin kehuttavan. Yhdessä tiipiissä olleesta eläimentaljasta Pyry totesi, että siinä on kuollut koira :) No ei se periaatteessa niin kauas mennyt… Small Facesin jälkeen suuntasimme syömään lohkoperunoita. Niitä kun syötiin viime kesänäkin :)

Faces päättyi kuudelta ja siitä parin tunnin päästä alue oli jo siinä määrin puhdas, ettei siellä välttämättä olisi uskonut festareita olleenkaan. Mieletöntä tehokkuutta työntekijöiltä!

Työntekijöiden loppukaronkassa jututin festarin johtajaa Börjeä. Börje vaikutti tyytyväiseltä Facesiin. Totesi, että tämä vuosi oli oikein hyvä. Luultavasti myös taloudellisesti festari tuotti voittoa ja vanhaa velkaa ehkä päästään lyhentämään. Se on hyvä se. Börje myös iloitsi, että tänä vuonna Faces on saanut kovasti näkyvyyttä mediassa. Eikä vain näkyvyyttä vaan myös kannanottoja festarin puolesta. HBL:n pääkirjoituksessa esimerkiksi nostettiin esiin, miten vähän Faces saa valtiontukea ja todettiin, että tällaista festaria pitäisi tukea enemmän. Toivon mukaan kulttuuriministerimme on samaa mieltä!!!