Oho, olenpas ollut aiemmassa kirjoituksessani sen kuuloinen kuin sunnuntaina olisi mättänyt kaikki. Sehän ei tietenkään pidä paikkaansa vaan angstini taitaa olla enemmän suunnattu oman kesäloman loppumiseen kuin sunnuntain sateeseen :) Hyvä siis, että joku kommentoi edellistä kirjoistustani, että sunnuntaihan oli paras päivä! Kirjoittakaa ihmeessä tänne kommentteihin omia hyviä kokemuksianne festarista. Mikä oli parasta? Mikä sykähdytti? Mikä liikautti? 

Yhdestoista Faces on siis takanapäin. Nyt voikin jo alkaa virittäytyä ensi kesän Faces-festareihin. Päivämäärä lienee suunnilleen sama eli heinä-elokuun vaiheeseen sijoittuva viikonloppu. Sitä ennen voi Faces-tunnelmissa festaroida Petroskoissa syyskuun puolivälissä. Tsekkaa Faces-sivuilta lisää infoa.

Joku kysyi minulta, että mitä festarialueella tapahtuu muuna kuin festariaikana. No tapahtuuhan siellä. Paikallinen elävän musiikin yhdistys Kelmu vuokraa treenikämppiä ja pitää erilaisia musatilaisuuksia omissa tiloissaan (Kelmu-klubin tiloissa). Viime vuonna oli syksyllä Isossa Pajassa ensimmäinen Back to the Sixties -tapahtuma, josta näyttäisi siitäkin tulevan vuosittainen tapahtuma. Vapaaehtoista mielenterveystyötä tekevällä Kaipparilla on myös alueella tärkeää toimintaa.

Totta on, ettei alueella ole niin paljon käyttöä kuin sillä voisi olla. Esimerkiksi Iso Paja on kuin luotu erilaisten kulttuuritilaisuuksien ja tapahtumien järjestämiseen. Billnäsin ruukkialue on kultuurihistoriallisesti hyvin merkittävä. Ilmassa leijuu koko ajan uhkana se, että alueen rakennukset myydään palasina eteenpäin "kelle tahansa". Oma mielipiteeni on se, että tällä tavalla ihana ja merkittävä ruukkialue tuhoutuisi. Toivon koko sydämestäni, ettei näin tapahdu vaan Facesia ja muita tapahtumia vietetään edelleenkin Billnäsissä! No, menipäs palopuheeksi ;)

Kesäloma loppui ja arki alkoi, mutta vielä palaan viikonloppuun ja Facesiin. Sunnuntai oli tosiaan sään puolesta ankea päivä. Vettä satoi lähes koko päivä kunnolla ja oli kylmäkin. Blääh. Ei sateen pitäisi tietenkään antaa häiritä yhtään, mutta kyllä se vaan häiritsi. Ensi vuonna aurinkoinen sunnuntaipäivä kiitos!

Sunnuntaina tutustuin Roots-kylään. En ole siellä aiempina vuosina käynyt ollenkaan, koska bäkkäri, jossa työskentelin, oli ihan alueen toisella reunalla. Melkoisen kiinnostava paikka! Kylässä oli monta tiipiitä, joissa mm. sai erilaisia luontaishoitoja tai opeteltiin kurkkulaulamista. Yhdessä tiipiissä esiintyi Rosanja, gipsy-karakteritanssin ja aikuisbaletin opettaja. Rosanja tanssi herkästi ja tunteella pari mustalaistanssia. Kuvaa en tähän yhteyteen valitettavasti voi laittaa, koska Rosanja ei halunnut kuvattavan esitystään. Pistänpä sen sijaan kuvan Kuorijat-performanssista tai sen lopputuloksesta, kun Sarvipäät eli kuvataiteilija Katja Luoto ja kuvataiteilija, animaatio-ohjaaja Anne Savitie olivat kuorineet parin tunnin ajan punajuuria Roots-kylän aukiolla.

Samaan aikaan esityksen kanssa olisi Rantalavalla ollut katusoiton SM-finaali. Olisin halunnut nähdä senkin, mutta aina ei voi voittaa… Myös Ari Sardarin järjestämä perinteinen Rauhankonsertti jäi lopulta väliin, kun kirjoittelin blogia samaan aikaan. Ei sitä näköjään ehdi kaikkialle vaikka mitä tekisi. Rottala jäi myös väliin kokonaan. Siellä oli kuulemma viihtyisän näköinen Lounge oleilua varten ja runoesityksiä. Haluan ostaa lisää tunteja vuorokauteen!

Festarin pari viimeistä tuntia vietin alueella 3-vuotiaan poikani kanssa, joka viime vuotta muistellen kyseli, missä on iso keinu, kettuesitys ja lasten teltta. Kävimme Small Facesissa, mutta emme tällä kertaa kumpikaan innostuneet kylmissämme jäämään sinne kovin pitkäksi aikaa. Ehkä olimme poikkeuksia, koska kyllä alueella oli paljon lapsia vanhempineen askartelemassa tai katsomassa esityksiä. Ihan mahtava juttu joka tapauksessa, että lapsia on erityisesti ajateltu festaria suunniteltaessa. Parina vuotena lapsiperheille on lisäksi ollut oma leirintäalue, joka on rauhoitettu muulta ördäykseltä. Tätä ideaa kuulin kehuttavan. Yhdessä tiipiissä olleesta eläimentaljasta Pyry totesi, että siinä on kuollut koira :) No ei se periaatteessa niin kauas mennyt… Small Facesin jälkeen suuntasimme syömään lohkoperunoita. Niitä kun syötiin viime kesänäkin :)

Faces päättyi kuudelta ja siitä parin tunnin päästä alue oli jo siinä määrin puhdas, ettei siellä välttämättä olisi uskonut festareita olleenkaan. Mieletöntä tehokkuutta työntekijöiltä!

Työntekijöiden loppukaronkassa jututin festarin johtajaa Börjeä. Börje vaikutti tyytyväiseltä Facesiin. Totesi, että tämä vuosi oli oikein hyvä. Luultavasti myös taloudellisesti festari tuotti voittoa ja vanhaa velkaa ehkä päästään lyhentämään. Se on hyvä se. Börje myös iloitsi, että tänä vuonna Faces on saanut kovasti näkyvyyttä mediassa. Eikä vain näkyvyyttä vaan myös kannanottoja festarin puolesta. HBL:n pääkirjoituksessa esimerkiksi nostettiin esiin, miten vähän Faces saa valtiontukea ja todettiin, että tällaista festaria pitäisi tukea enemmän. Toivon mukaan kulttuuriministerimme on samaa mieltä!!!

Faces on nyt ohi. Sunnuntaita häiritsi kova vesisade, mikä varmasti verotti kävijöitä. Silti festarilla kävi järjestäjien mukaan 12 000 kävijää. Se on kova luku. Kirjoittelen vielä huomenna maanantaina lisää sunnuntaipäivästä. Nyt pitää mennä nukkumaan. Onneksi pääsen. Lähtiessäni alueelta juttelin festarin raha-asioita hoitaneen Barbro Skytten kanssa, joka totesi, että ensi yönä ei ehdi nukkua, kun pitää aamulla viedä festarilla kertyneet rahat pankkiin. Hyviä laskutoimituksia! :)

Siiri Nordinin ääni on aivan mielettömän makea. Tumma ja täyteläinen. Ulkopäälavalla esiintynyttä artistia katsomassa olleet tuntuivat olevan asiasta samaa mieltä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Siiri siellä jossain takana :) Kiitti Juhani kuvasta.

 

Kävin taidenäyttelyssä eilen uudelleen. On hienoa, että on olemassa tällainen festari, jossa pääsee nauttimaan erilaisista taidemuodoista samassa paketissa.

 

Maria Huhmarniemen teos

 

Loppuilta kului alueella kierrellen, kavereita tapaillen ja ainakin Cosmo Jones Beat Machinen tahdissa tanssahdellessa. Kysyin Sepiltä, Facesin toiselta ohjelmavastaavalta, miten paljon Facesiin on myyty lippuja. Hänen mukaansa ainakin lauantai-iltana näytti siltä, että ihmisiä on (taas) enemmän kuin aikaisempina vuosina. Erittäin hyvä niin.

 

Yritin ehtiä katsomaan MC BRO:ta, mutta kun jäin jossakin kiinni suustani, niin ohi meni. Minua lohduteltiin kertomalla, että esitys oli hyvä… Yritykseksi jäi Tumppi Varosen keikkakin. Samasta syystä kuin MC BRO. No mutta onpa tullut juteltua hyvien ystävien kanssa J

Lainasin Elävästä kirjastosta Menestyneen ja kunnianhimoisen nuoren naisen. Odotin saavani lainaan jakkupukuisen nuoren naisen, jonka hiukset olisi kenties sitaistu kevyelle nutturalle. Hänelle menestys tarkoittaisi rahan kautta tulevaa arvostusta ja kunnianhimo nousujohdanteista urakehitystä. Väärin meni. Tai ainakin melkein.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sari Komulainen

 

Lainaamani henkilö, Sari Komulainen, kyllä puhui työstään ja siinä saavuttamastaan menestyksestä sekä työtään kohtaan tuntemastaan kunnianhimosta. Mutta rahalla hän ei menestystä mittaa vaan saavutuksillaan. Sari kertoi olevansa elänoikeusaktivisti, joka tekee työtä eläinten puolesta 8 tuntia päivässä. Asumisensa ja elämisensä rahoittaakseen hän käy vapaa-ajallaan töissä kaupan kassalla. Puhuimme laina-ajan ja vähän yli eläinten oikeuksista, menestyksen määrittelystä, onnellisuudesta ja luomutuotteista.

 

Sari sanoi, että hän tuntee menestyneensä neljä vuotta kestäneellä aktivistiurallaan aina, kun eläinten hyvinvointiin liittyvissä asioissa tapahtuu edistystä. Kysyin, mikä olisi hänen uransa huipennus. Sari ei ollut tullut miettineeksi asiaa, mutta arveli, että se voisi olla esimerkiksi se, että kaikki turkistarhat tai häkkikanalat kiellettäisiin Suomessa kokonaan. Sari ei kylläkään uskonut, että niin tapahtuisi, ainakaan ihan heti.

 

Palautin lainan 5 minuuttia myöhässä, mutta en saanut sakkoja. Ehkä ensi kerralla lainaan sen Kokoomuslaisen, joka kirjastossa vieraillessani oli syömässä.