Yhdestoista Faces on siis takanapäin. Nyt voikin jo alkaa virittäytyä ensi kesän Faces-festareihin. Päivämäärä lienee suunnilleen sama eli heinä-elokuun vaiheeseen sijoittuva viikonloppu. Sitä ennen voi Faces-tunnelmissa festaroida Petroskoissa syyskuun puolivälissä. Tsekkaa Faces-sivuilta lisää infoa.

Joku kysyi minulta, että mitä festarialueella tapahtuu muuna kuin festariaikana. No tapahtuuhan siellä. Paikallinen elävän musiikin yhdistys Kelmu vuokraa treenikämppiä ja pitää erilaisia musatilaisuuksia omissa tiloissaan (Kelmu-klubin tiloissa). Viime vuonna oli syksyllä Isossa Pajassa ensimmäinen Back to the Sixties -tapahtuma, josta näyttäisi siitäkin tulevan vuosittainen tapahtuma. Vapaaehtoista mielenterveystyötä tekevällä Kaipparilla on myös alueella tärkeää toimintaa.

Totta on, ettei alueella ole niin paljon käyttöä kuin sillä voisi olla. Esimerkiksi Iso Paja on kuin luotu erilaisten kulttuuritilaisuuksien ja tapahtumien järjestämiseen. Billnäsin ruukkialue on kultuurihistoriallisesti hyvin merkittävä. Ilmassa leijuu koko ajan uhkana se, että alueen rakennukset myydään palasina eteenpäin "kelle tahansa". Oma mielipiteeni on se, että tällä tavalla ihana ja merkittävä ruukkialue tuhoutuisi. Toivon koko sydämestäni, ettei näin tapahdu vaan Facesia ja muita tapahtumia vietetään edelleenkin Billnäsissä! No, menipäs palopuheeksi ;)

Sunnuntaina tutustuin Roots-kylään. En ole siellä aiempina vuosina käynyt ollenkaan, koska bäkkäri, jossa työskentelin, oli ihan alueen toisella reunalla. Melkoisen kiinnostava paikka! Kylässä oli monta tiipiitä, joissa mm. sai erilaisia luontaishoitoja tai opeteltiin kurkkulaulamista. Yhdessä tiipiissä esiintyi Rosanja, gipsy-karakteritanssin ja aikuisbaletin opettaja. Rosanja tanssi herkästi ja tunteella pari mustalaistanssia. Kuvaa en tähän yhteyteen valitettavasti voi laittaa, koska Rosanja ei halunnut kuvattavan esitystään. Pistänpä sen sijaan kuvan Kuorijat-performanssista tai sen lopputuloksesta, kun Sarvipäät eli kuvataiteilija Katja Luoto ja kuvataiteilija, animaatio-ohjaaja Anne Savitie olivat kuorineet parin tunnin ajan punajuuria Roots-kylän aukiolla.

Samaan aikaan esityksen kanssa olisi Rantalavalla ollut katusoiton SM-finaali. Olisin halunnut nähdä senkin, mutta aina ei voi voittaa… Myös Ari Sardarin järjestämä perinteinen Rauhankonsertti jäi lopulta väliin, kun kirjoittelin blogia samaan aikaan. Ei sitä näköjään ehdi kaikkialle vaikka mitä tekisi. Rottala jäi myös väliin kokonaan. Siellä oli kuulemma viihtyisän näköinen Lounge oleilua varten ja runoesityksiä. Haluan ostaa lisää tunteja vuorokauteen!

Festarin pari viimeistä tuntia vietin alueella 3-vuotiaan poikani kanssa, joka viime vuotta muistellen kyseli, missä on iso keinu, kettuesitys ja lasten teltta. Kävimme Small Facesissa, mutta emme tällä kertaa kumpikaan innostuneet kylmissämme jäämään sinne kovin pitkäksi aikaa. Ehkä olimme poikkeuksia, koska kyllä alueella oli paljon lapsia vanhempineen askartelemassa tai katsomassa esityksiä. Ihan mahtava juttu joka tapauksessa, että lapsia on erityisesti ajateltu festaria suunniteltaessa. Parina vuotena lapsiperheille on lisäksi ollut oma leirintäalue, joka on rauhoitettu muulta ördäykseltä. Tätä ideaa kuulin kehuttavan. Yhdessä tiipiissä olleesta eläimentaljasta Pyry totesi, että siinä on kuollut koira :) No ei se periaatteessa niin kauas mennyt… Small Facesin jälkeen suuntasimme syömään lohkoperunoita. Niitä kun syötiin viime kesänäkin :)

Faces päättyi kuudelta ja siitä parin tunnin päästä alue oli jo siinä määrin puhdas, ettei siellä välttämättä olisi uskonut festareita olleenkaan. Mieletöntä tehokkuutta työntekijöiltä!

Työntekijöiden loppukaronkassa jututin festarin johtajaa Börjeä. Börje vaikutti tyytyväiseltä Facesiin. Totesi, että tämä vuosi oli oikein hyvä. Luultavasti myös taloudellisesti festari tuotti voittoa ja vanhaa velkaa ehkä päästään lyhentämään. Se on hyvä se. Börje myös iloitsi, että tänä vuonna Faces on saanut kovasti näkyvyyttä mediassa. Eikä vain näkyvyyttä vaan myös kannanottoja festarin puolesta. HBL:n pääkirjoituksessa esimerkiksi nostettiin esiin, miten vähän Faces saa valtiontukea ja todettiin, että tällaista festaria pitäisi tukea enemmän. Toivon mukaan kulttuuriministerimme on samaa mieltä!!!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Siiri siellä jossain takana :) Kiitti Juhani kuvasta.

Kävin taidenäyttelyssä eilen uudelleen. On hienoa, että on olemassa tällainen festari, jossa pääsee nauttimaan erilaisista taidemuodoista samassa paketissa.

Maria Huhmarniemen teos

Loppuilta kului alueella kierrellen, kavereita tapaillen ja ainakin Cosmo Jones Beat Machinen tahdissa tanssahdellessa. Kysyin Sepiltä, Facesin toiselta ohjelmavastaavalta, miten paljon Facesiin on myyty lippuja. Hänen mukaansa ainakin lauantai-iltana näytti siltä, että ihmisiä on (taas) enemmän kuin aikaisempina vuosina. Erittäin hyvä niin.

Yritin ehtiä katsomaan MC BRO:ta, mutta kun jäin jossakin kiinni suustani, niin ohi meni. Minua lohduteltiin kertomalla, että esitys oli hyvä… Yritykseksi jäi Tumppi Varosen keikkakin. Samasta syystä kuin MC BRO. No mutta onpa tullut juteltua hyvien ystävien kanssa J

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Sari Komulainen

Lainaamani henkilö, Sari Komulainen, kyllä puhui työstään ja siinä saavuttamastaan menestyksestä sekä työtään kohtaan tuntemastaan kunnianhimosta. Mutta rahalla hän ei menestystä mittaa vaan saavutuksillaan. Sari kertoi olevansa elänoikeusaktivisti, joka tekee työtä eläinten puolesta 8 tuntia päivässä. Asumisensa ja elämisensä rahoittaakseen hän käy vapaa-ajallaan töissä kaupan kassalla. Puhuimme laina-ajan ja vähän yli eläinten oikeuksista, menestyksen määrittelystä, onnellisuudesta ja luomutuotteista.

Sari sanoi, että hän tuntee menestyneensä neljä vuotta kestäneellä aktivistiurallaan aina, kun eläinten hyvinvointiin liittyvissä asioissa tapahtuu edistystä. Kysyin, mikä olisi hänen uransa huipennus. Sari ei ollut tullut miettineeksi asiaa, mutta arveli, että se voisi olla esimerkiksi se, että kaikki turkistarhat tai häkkikanalat kiellettäisiin Suomessa kokonaan. Sari ei kylläkään uskonut, että niin tapahtuisi, ainakaan ihan heti.

Palautin lainan 5 minuuttia myöhässä, mutta en saanut sakkoja. Ehkä ensi kerralla lainaan sen Kokoomuslaisen, joka kirjastossa vieraillessani oli syömässä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Pajabändi

Atatürk Bandin keikkaa ehdin nähdä vain puoli biisiä. Harmi.

Seuraavaksi lähden Elävään kirjastoon lainamatkalle. Pitäisi päättää, lainaanko Kokoomuslaisen vai Menestyneen ja kunnianhimoisen nuoren naisen.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

CUL!

Lattarirytmien jälkeen siirryin aivan eri maailmaan, kun käväisin katsomassa Shavaa Rantalavalla. Tarkoitus oli katsoa pidempäänkin, mutta aikataulumuutosten takia bändi veti jo toiseksi viimeistä biisiään mennessäni Tiina-kaverin kanssa paikalle. Höh. Mutta viimeisen biisin tanssimme antaumuksella: Kaiken takana on nainen... ;)

Shava

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olen ollut Facesissa kolme kertaa aikaisemmin. Ensimmäisen kerran lasten kanssa ja sen jälkeen töissä backstagella. Välttämättä en tiedä monestakaan festareilla esiintyvästä bändistä paljonkaan - tai ollenkaan - mutta jotenkin täällä vaan on niin hieno tunnelma. Se on se juttu: tunnelma. Se tekee tästä festarista niin ainutlaatuisen.

Oma sonni ojassa, myönnän. Pakko oli viettää aikaa paikallisen elävän musiikin yhdistyksen järjestämällä Kelmu-klubilla, jossa oman miehen Jussin bändi soitti keikan. Jussi ja Antti soittivat ekan keikkansa tällä kokoonpanolla eli kahdestaan ja mielettömän hyvältähän se kuulosti. Näin subjektiivisesti sanottuna…J Rumpali on ollut hakusessa, mutta koska sitä ei ole löytynyt, niin Jussi ja Antti ovat ratkaisseet jutun soittamalla rumpujakin itse kitaran ja basson/laulun ohella. Toimii!

King Remedy

Tätä kirjoittaessani kuuntelen samalla paikallista punk-bändiä J.V.H.:tä. Ei voi mitään, mutta se on hyvä. Sanoitukset eivät ehkä ole sieltä siistimmästä päästä, mutta siitä huolimatta pitäisi melkein päästä joraamaan. Mutta en ehdi tällä kertaa. Ensi kerralla sitten.

Toisella korvalla kuulen musaa päälavalta. Siellä on vähän aikaa sitten aloittanut soittonsa Mad Ice. Mukaansatempaavia rytmejä. Taidanpa lähteä fiilistelemään. Jos en sitten jumitu jonkun tutun kanssa juttelemaan. Se on hyvin mahdollista.

Yhdestätoista Faces Etnofestival on juuri alkamaisillaan. Tämän vuorokauden aikana joka tapauksessa. Kävin ottamassa esimakua festareihin torstai-iltana Faces-taidenäyttelyn avajaisissa, jossa on esillä lähes 30 taiteilijan töitä. Ihan mahtava näyttely! Avajaisissa esiintyi myös Vodou-Land Band, jonka hienoa rummutusta pääsee katsomaan vielä sunnuntaina festareilla.

Vodou-Land Band

Aion ehdottomasti käydä näyttelyssä uudelleen vielä viikonlopun aikana. Te, jotka tätä luette, ja olette tulossa festareille, käykää ihmeessä tutustumassa näyttelyyn!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Avajaisissa juttelin festarin johtajan Börje Mattsonin kanssa, joka tuntui vähän murehtivan festivaalialueen valmistumista ennen festareiden alkua. Ehdotin, että ensimmäisille festaritulokkaille annetaan vasara käteen ja pistetään vieraat rakentamaan itse festari….;) No, enpä usko, että näin tarvitsee tehdä, kun asioillahan on tapana järjestyä ja eiköhän tämäkin festari saada valmiiksi ennen alkufanfaareja. Ainakin tarpeeksi valmiiksi!

Parina viime vuonna olen työskennellyt festareiden back stagella huolehtimassa artistien hyvinvoinnista. Tosi kivaa puuhaa sekin, mutta eipä sieltä bäkkäriltä jouda katsomaan, mitä festareilla muuten tapahtuu. Siksi ideoinkin tämän blogin pitämisen tällä kertaa, jotta pääsen kiertämään festarialueella ja toivon mukaan kokemaan ja näkemään mahdollisimman paljon.

Innolla odotan jo iltaa ja Facesin alkamista!!! Jee, mahtava meininki!