Talomme sijaitsee omalla tontilla, joka on noin tuhannen neliömetrin kokoinen. Nurmikon leikkuuta, raivaustyötä ja lehtien haravointia riittää lumihommista puhumattakaan. Toistaiseksi olemme mainiosti jaksaneet ylläpitää tätä, vaikkakin työmäärää on onnistuttu hieman vähentämään erityyppisillä teknisillä ratkaisuilla. 

Olemme teettäneet tässä yhtä sun toista remonttia, mikä on ollut toisaalta hyvä juttu ja toisaalta myös huono. Huonona puolena on se, että ainahan tuo maksaa eikä ole todellakaan halpaa. En jaksa edes laskea, kuinka paljon remonttirahaa tähän on uponnut, mutta kyllä se ihan suuri luku on. Katto, ovet, ikkunat, ilmanvaihtojärjestelmä, kylpyhuoneremontti,  lämmitysjärjestelmä, salaojitus, keittiö, sähkötyöt, vesijohdot eikä riitäkään. Kai näillä remonttirahoilla olisi jonkinlaisen Mersun helposti saanut. Asuinrakennuksia vaan on pakko kunnostella aika ajoin.

HS:ssä oli tänään artikkeli siitä, kuinka nuorten perheiden haave omakotitalosta on ainakin tässä pääkaupungin lähistöllä karannut hyvin monen käsistä. Jos haluaa uuden talon, se maksaa väkisinkin ainakin puoli  miljoonaa ja vaikka vanhan talo saa halvemmalla, uppoaa siihen "käytettyyn" taloon helposti melkoinen kasa eurovaluuttaa. Asunto on maksettava ja muutenkin pitäisi elää.

Me voisimme tällä hetkellä kyllä myydä tämän aika edullisesti, koska emme asu pääkaupunkiseudulla, mutta tarpeeksi lähellä kuitenkin. Jos länsirata toteutuu lopultakin, pääsee täältä suhteellisen helposti Helsinkiin joutumatta seisomaan aamuin illoin järjettömässä ruuhkassa moottoritiellä. Asumme lähellä kaikkia niitä palveluja, mitä tämä kirkonkylä tarjoaa eikä Nummelaan ole kuin häthätää kymmenen kilometriä. Kaikkea tarpeellista saa puolen tunnin automatkan päästä, joskin täytyy muistaa, että täällä tarvitaan oma auto. Julkiset eivät oikein palvele.

Kuten jo mainitsin, tähän taloon on tehty paljon remontteja, joten tänne mahdollisesti muuttava ei joudu tekemään niitä välittömästi. Valitettavasti tämä vaan on sellaista ikäluokkaa, että kukaan ei voi varmasti sanoa, mitä mahdollisesti on odotettavissa. Meillä ei ole täällä käsittääkseni ongelmaa sisäilman suhteen. Sairastelemme yskiä ja nuhia ja päänsärkyjä erittäin harvoin. Viimeksi minulla oli flunssan poikanen melko tarkkaan vuosi sitten ja se tuli aivan varmasti kuororeissulta, missä puolet porukasta yski ja räki koko ajan. 

Oli tilanne tällä hetkellä niin tai näin tämän talon kuntoa ajatellen, on sen myyminen tosi kova riski. Myyjän vastuu on sitä luokkaa, että hirvittää. Koska tämä on iäkäs talo, ei tästä voi pitää kovaa hintaa ja jos tämän nyt sitten parillasadallatuhannella saisikin myydyksi, niin jos jostain syystä kauppa pitäisi purkaa, niin kyllä siitä tappiota ja vaivaa tulsi. Onhan ihan selvää, että myyntirahat laitettaisiin uuden rivi- tai kerrostalo-osakkeen ostoon ja jos sitten tulisi kaupan purku tai huoltokorjauksia, niin mitäs sitten. Vakuutusyhtiö ei tietenkään korvaisi, koska niillä on selkeät säännöt näistä hommista. En tavattomasti kaipaa henkilökohtaista konkurssia tässä iässä ja kun tulot ovat vain tuon oman työeläkkeeni verran, en todellakaan halua alkaa maksaa mitään ylimääräisiä korjauksia asunnosta, josta olen jo luopunut. Siis todennäköisesti olen tuomittu asumaan tässä eloni loppuun saakka.